Seuran historia

Lahen Pojat Jalkapalloseura perustettiin 22. Helmikuuta 2008 tuomaan oman mausteensa Lahen suppeaan alasarja -joukkueiden keitokseen. Onhan se nimittäin kummallista, että jalkapallokaupungiksi tituleerattavalla paikkakunnalla on aktiivisesti miesten sarjoissa toimivia seuroja yhen käden sormilla laskettavissa oleva määrä, vaikka kaksi suurta junioriseuraa kypsyttää joka vuosi hedelmiä niin että oksat notkuu. Seuran perustamisen taustalla oli myös aikuisten miesten kilpailuvietti, ja kotiseuturakas haave synnyttää niin lahtelainen seura, että kiihkomielisimmätkin Lahti-fiilit kokisivat sen olevan liian paksua.
Seuran sini-keltainen värimaailma otettiin Päijät-Hämeen vaakunasta, koska seuran väreilläkin haluttiin olevan joku ylevämpi merkitys.
Lahtelaisuus näkyy seuran ulkoasun lisäksi myös seuran toiminnassa, ja yksi seuran olemassaolon tarkoituksista onkin vakiinnuttaa paikkansa lahtelaisella jalkapallokartalla, ehkä siellä vähän alemmilla sarjatasoilla, lähiseudun kyläseurojen kiusana. Tai eihän sitä koskaan tiiä…

2008 – Ensimmäiset potkut

Päätös seuran perustamisesta tehtiin kauden 2008 alkumetreillä, mutta asioita ei haluttu kiiruhtaa, sillä kaiken piti olla valmista kun ensimmäiset viralliset ottelut pelattaisiin.
Niinpä seuran kilpatoiminta päätettiin aloittaa vasta kaudella 2009 - kasata joukkuetta, rakentaa organisaatiota ja tukija-verkostoa rauhassa. Kaikesta huolimatta Lahen Pojat osallistui kesän 2008 aikana leikkimieliseen pienjoukkue -turnaukseen Ikaalisissa, jossa nälkäinen lahtelaisryhmä antoikin jo myrskyn merkkinsä sijoittuen neljänneksi. Tämän lisäksi pelattiin pari harjoitusottelua, jotta joukkueen tulevista sotureista saataisiin parempi kuva, ja joukkuetta kartoitettua tulevaisuutta varten.
Ensimmäinen oikean jalkapallon säännöillä pelattu ottelu käytiin Oitissa, ja se päättyi lukemiin 2-2 läpäreiden vielä hakiessa koostumustaan. Seuran ensimmäisestä maalista vastasi Teemu Salo.

Esi-Läpärit ensimmäisessä ottelussa Oitissa 23.7.2008

2009 – Avauspotku

Talvi 2008/2009 vietettiin rankasti treenaten ja virallisuuksien viidakossa kahlaten. Kaikki oli uutta ja outoa niin kunnallisten liikuntapalveluiden saralla, kuin palloliiton ja piirin sääntöviidakoissakin. Kaikki kuitenkin hoidettiin huolella kuntoon hakien konsultaatioapua mm. Salpausselän Reippaan Ode Rönköltä, joka oli oman ryhmänsä kanssa käynyt samat kuviot läpi muutamia vuosia aiemmin.

Puolenkymmentä harjoitusottelua tahkottuaan tuore lahtelaisryhmä oli valmis varsinaiseen avauspotkuun, ensimmäiseen viralliseen otteluun. Kyseessä oli, ei enempää eikä vähempää, kuin Suomen Cup. Vastaan ensimmäisellä kierroksella Palloliiton “kierroksen ottelussa” astui vitosen FC Tuusula, joka matsia edeltävien kommenttien mukaan piti lahtelaisia jonkinasteisena suupalana. Toisin kävi. Läpärit nimittäin nakutteli taululle komeat 3-0 lukemat halliten koko ottelua selkeästi. Lahen Poikien virallisesta avausmaalista vastasi Tero Falk, kun ottelu oli vanhennut 6 minuuttia. Avausottelun muista maaleista vastasivat Juhis Hämäläinen sekä Nico Polvinen.
Lahen Poikien Cup-taival jatkui aina kolmannelle kierrokselle, jossa kolmoseen noussut, historian saatossa 9 suomen mestaruutta saalistanut Helsingin Palloseura koitui liian kovaksi vastustajaksi. Tiukan taistelun jälkeen lahtelaiset taipuivat lukemin 0-2. Toisella kierroksella oli nelosen FC Lohja saanut väistyä pilkkukisan jälkeen lahtelaisten tieltä.

Sarjassa odotukset olivat korkealla. Vain nousu vitoseen oli hyväksyttävä lopputulema. Ennakkoon kovimmaksi kilpakumppaniksi oli ounasteltu Kaakkois-Suomen nelosesta Uudenmaan piirin puolelle loikannutta FC Loviisaa. Ounastelut pitivätkin kutinsa, ja Loviisa nappasi lopulta lohkovoiton kurmuutettuaan Läpäreitä viimeistä edellisellä kierroksella 4-0 lukemin. Yllättävän kovan vastuksen nousukamppailussa tarjosi myös nuori Jokelan Kisan porukka, joka tasaisen tappavaan tahtiin nousi parin pisteen päähän kärkkymään. Lahen Pojat saavutti kuitenkin “säälinousun”, vaikka jäikin lopulta tasapisteissa Loviisan kanssa vasta toiseksi. Loviisa vei leikin siis keskinäisten otteluiden maalieron turvin. Pisteitä kertyi 16 ottelusta 41 kappaletta, ja tuo FC Loviisalle kärsitty “rökäletappio” oli kauden ainoa merkintä tappiosarakkeessa.

Uusimaa Cupissa joukkue eteni aina puolivälierään saakka, jossa kuitenkin kolmoseen kauden päätteeksi noussut Sibbo Vargarna osoittautui liian kovaksi palaksi. Tuloksena maalin tappio.

Joukkueen maalitykki kaudella oli Petteri Tynninen 9 osumallaan.
Kesäkuun alussa maailmanvalloituksiltaan palannut Teemu Salo taas ehti kuittaamaan parhaan pelaajan “Vuoden Kukko” maininnan kerättyään ottelukohtaisia nimityksiä 4 kappaletta.

Ratkaisua noususta saatiin vielä jännittää tovi kauden päättymisen jälkeen, mutta koska Lahen Pojat oli ensimmäisten joukossa kärkkymässä lisänousua, ja kun ylemmissä sarjoissa oli kauden aikana tapahtunut luopumisia, tiedettiin nousun olevan kuulutusta vaille valmista kauraa.

2010 – Nousu jatkuu

Nousu kutosesta vitoseen oli se tärkein. Pohjalle ei kukaan halua jäädä köllöttelemään. Silti joukkueen sisäisten keskusteluitten perusteella oltiin arvioitu että vähintäänkin nelonen olisi oikea sarjataso tuon hetkiselle nipulle. Joten vitoseen valmistautuessa kyllä ajateltiin että nousu voisi tästä oikein hyvin jatkuakin.
Kausi alkoi kuin varkain Suomen Cupilla, jossa helmikuun arktisissa olosuhteissa pelattiin kolmosen Riihimäen Ilvestä vastaan. Kaiken piti olla kunnossa, ja Lahen Pojat johti vielä tovi ennen loppua 2-1. Niin vain kävi, että ylempisarjalaiset tulivat kovemman kuntonsa tai ties minkä avulla lopussa rinnalle, ja pilkuilla sitten ohi. Näin oli Lahen Poikien Suomen Cup taputeltu ennen kuin se oli ehtinyt kunnolla alkaakaan.
Tämähän tarkoitti sitä, että seuraavaksi valmistauduttaisiin parin kuukauden päässä siintelevään sarja-avaukseen.
Joukkue asetti tavoitteekseen ensin sarjan ensimmäisellä puoliskolla varmistella sarjapaikkaansa. Ja puolimatkan krouvissa sitten pohdittaisiin, mitä loppukaudelta lähdettäisiin hakemaan.
Ensimmäiset vitosen potkunsa Läpärit otti Vantaalla, kun myöhemmin sarjasta luopunut Orient United joutui nöyrtymään 0-3 lukemin innolla puurtaneen lahtelaisjoukkueen edessä.
Kauden ensimmäinen puolisko meni muutenkin kovin mallikkaasti, ja puolessa välissä Lahen Pojat oli sarjakärjessä saalistettuaan 9 ottelusta 7 voittoa.
Tappiot tulivat Järvenpäässä lakkiaisten jälkeisenä sunnuntaina, jossa edellisillan kinkerit olivat syöneet molempien joukkueita hyvinkin varamiehisiksi, ja tämä koitui lopulta Lahen Poikien tappioksi. Toinen tahra paperiin tuli taas kerran Loviisassa, jossa sinipaidat ei taaskaan onnistuneet tarjoamaan vastusta kotijoukkueelle, ja tuloksena taas ahdistava 4-0 tappio.
No, kun majailee sarjakärjessä sarjan puolivälissä, niin ei siinä enää lähdetä putoamista vastaan taistelemaan.
Loppukauden tavoitteeksi asetettiin selkeästi sarjanousu, ja tällä kertaa suoraan lohkovoittajana, vaikka taas tiedettiin että toinen sijakin hyvin todennäköisesti nousuun riittäisi.
Syyskausi on aina haasteellinen, kun heinä-elokuussa on usein pelaajien kalenterit täynnä pikkiksen kissan ristiäisiä ja pitkä kausi alkaa muutenkin jo vaatia veroaan. Hienosti kuitenkin selvittiin, ja muittenkin joukkueitten kompuroitua Lahen Pojat nousi nelosdivariin lohkonsa voittajana. Kalkkiviivoille saakka Läpäreitä ahdisteli Porvoon Akilles, mutta lopulta päätöskierroksen tasapeli FC Loviisan kanssa riitti piikkipaikkaan, ja nousuun. Myös Akilles nousi neloseen lohkokakkosena.
Läpärit keräsi 16 ottelussa 35 pistettä, ja joukkueen kovin maaliseppo oli Teemu Salo 17 osumallaan. Tero Vuori osui puiden välin 15 kertaa. Vuoden Kukoksi valittiin jaetusti Teemu Salo ja Jarkko Valta, kumpainenkin keräsi 5 ottelukohtaista mainintaa.

Kauden päätteeksi valmentaja Pekka “hape” Rautio siirtyi peräsimestä taustajoukkoihin perhe- ja työkiireisiinsä vedoten.

2011 – Taistelu Päijät-Hämeen herruudesta

Talvella 2010-2011 Lahen Pojilla oli kova haku päällä sekä valmentajan että pelaajien suhteen. Sopivaa valmentajaa ei löytynyt, ja tämä pakotti puuhamies Jani Uhrmanin ottamaan nollakokemuksellaan vetovastuun. Pelaajia sen sijaan saatiin esitellä iso liuta. Avausottelussa Cupin 1. kierroksella kolmosen nousijajoukkue NouLaa vastaan oli Läpäri-kokoonpanossa peräti 9 uutta pelimiestä, joista 5 kappaletta kirmasi kentälle avauksesta lähtien.